Painoindeksi – enemmän kuin pelkkä numero

Hei ja lämpimästi tervetuloa kuuntelemaan tätä podcastia. Minä olen Hanna Lehtinen, lääkäri ja äiti, ja tässä jaksossa pysähdymme yhden hyvin tutun mutta usein väärin ymmärretyn käsitteen äärelle: painoindeksin eli BMI:n.

Painoindeksi nousee esiin lääkärikäynneillä, terveystarkastuksissa, lehtiartikkeleissa ja netissä. Monille se on vain yksi numero, joskus ahdistava, joskus hämmentävä. Mutta mitä BMI oikeastaan tarkoittaa, mistä se on tullut ja mihin sitä nykyään käytetään? Tänään avaan tätä aihetta rauhallisesti ja lääketieteellisestä näkökulmasta.

BMI on lyhenne englanninkielisestä termistä Body Mass Index. Suomeksi puhumme painoindeksistä. Kyseessä on lääketieteellinen seulontatyökalu, joka mittaa painon ja pituuden välistä suhdetta ja antaa karkean arvion kehon rasvamäärästä väestötasolla.

BMI lasketaan jakamalla paino kilogrammoina pituuden neliöllä metreissä. Kaava on yksinkertainen: paino jaettuna pituuden neliöllä. Suomessa käytetään rinnakkain sekä termiä painoindeksi että lyhennettä BMI, ja molemmat ovat vakiintuneita niin terveydenhuollossa kuin potilaidenkin keskuudessa.

Nykyisessä lääketieteessä BMI on keskeinen kriteeri ylipainon ja lihavuuden luokittelussa. Se toimii myös lähtökohtana, kun arvioidaan esimerkiksi lääkehoidon tarvetta. Painoindeksi vaikuttaa siihen, milloin voidaan harkita valmisteita kuten orlistaattia, liraglutidia, semaglutidia, naltreksonin ja bupropionin yhdistelmää tai tirtsepatidia. On kuitenkin tärkeää muistaa: BMI ei ole diagnoosi, vaan yksi osa kokonaisarviota.

Kun käytät BMI-laskuria, prosessi on yksinkertainen. Valitset pituutesi ja painosi, painat ”laske BMI” ja saat tuloksen heti. Tämän jälkeen tulosta verrataan BMI-taulukkoon. Aikuisilla normaali painoindeksi sijoittuu välille 18,5–25. Yli 25 viittaa ylipainoon, ja BMI yli 30 kertoo merkittävästä lihavuudesta.

Mutta tässä kohtaa on syytä pysähtyä. Painoindeksi ei sovellu kaikille. Se ei ole luotettava mittari lapsille, hyvin lyhytkasvuisille tai poikkeuksellisen lihaksikkaille henkilöille. Esimerkiksi urheilija voi olla lihaksikas ja terve, mutta silti painoindeksin perusteella ylipainoinen. Näissä tilanteissa tarvitaan aina yksilöllisempää arviointia.

Painoindeksillä on myös mielenkiintoinen historia. Sen kehitti 1800-luvulla belgialainen tähtitieteilijä ja tilastotieteilijä Adolphe Quetelet. Hän ei ollut lääkäri, eikä hänen tavoitteensa ollut arvioida yksilön terveyttä. Quetelet halusi määritellä niin sanotun “keskivertoihmisen” ja tutkia väestöä tilastollisesti. Painoindeksi oli alun perin yhteiskunnallinen ja matemaattinen työkalu.

Vasta 1900-luvulla BMI löysi tiensä lääketieteeseen. Erityisesti Ancel Keysin tutkimukset 1970-luvulla osoittivat, että painoindeksi korreloi ryhmätasolla melko hyvin kehon rasvapitoisuuden kanssa. Siitä tuli käytännöllinen väline väestötutkimuksiin ja lihavuuden epidemiologiseen seurantaan.

Myöhemmin on esitetty myös kritiikkiä. Vuonna 2013 brittiläinen matemaatikko Nick Trefethen ehdotti muokattua BMI-kaavaa, jossa pituus korotetaan potenssiin 2,5. Hänen mukaansa perinteinen BMI aliarvioi pitkien ja yliarvioi lyhyiden henkilöiden painoindeksiä. Tämä kertoo siitä, että vaikka BMI on hyödyllinen, se ei ole täydellinen.

Lääkärinä haluan korostaa tätä: painoindeksi on työkalu, ei tuomio. Se ei määrittele arvoasi, terveyttäsi tai elämääsi yksinään. Parhaimmillaan BMI auttaa avaamaan keskustelua terveydestä, elintavoista ja hyvinvoinnista – ei sulkemaan sitä.

Jos BMI herättää sinussa kysymyksiä tai huolta, suosittelen aina keskustelemaan asiasta terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Numero saa merkityksen vasta, kun se asetetaan oikeaan yhteyteen.

Kiitos, että kuuntelit tämän jakson. Minä olen lääkäri Hanna Lehtinen, ja toivon, että tämä hetki auttoi sinua ymmärtämään painoindeksiä hieman syvemmin ja lempeämmin. Pidä huolta itsestäsi – ja kuullaan taas seuraavassa podcastissa.