Migreeni – kun aivot herkistyvät ja keho pysähtyy

Hei ja tervetuloa taas uuden jakson pariin. Olen lääkäri Anna Koskinen, ja minut on ystävällisesti kutsuttu jatkamaan keskustelua sairauksista, jotka vaikuttavat elämänrytmiin enemmän kuin ensisilmäyksellä uskoisi. Tämän päivän aihe on migreeni, neurologinen sairaus, jossa aivojen normaali toiminta muuttuu hetkellisesti ja aiheuttaa kohtauksia, jotka voivat olla lamauttavia.

Migreeni syntyy, kun hermoston säätelyjärjestelmä ylikuormittuu ja aivorungon aktivoituminen muuttaa verisuonten ja hermoratojen toimintaa. Tämä selittää, miksi migreenin oireet voivat tuntua monessa paikassa yhtä aikaa: päässä, silmien ympärillä, tasapainoelimissä ja jopa ruoansulatusjärjestelmässä. Joku tuntee sykkivän kivun ohimolla, toinen kuvaa migreenin kipua silmän takana, ja kolmas kertoo, että koko näkökenttä alkaa aaltoilla kuin kuuma ilma kesätien yllä.

Migreeni ei ole sattumanvarainen ilmiö. Moni potilas tunnistaa pitkän kokemuksen myötä tiettyjä kaavoja. Osa huomaa, että stressi tai valvominen toimii laukaisevana tekijänä. Toisilla kirkkaat valot, voimakkaat tuoksut tai hormonivaihtelut voivat laukaista kohtauksen. On myös niitä, joille migreeni ilmestyy täyden kuun aikaan, työprojektin keskellä tai lomamatkalla — tilanteissa, joissa hermoston kuormitus muuttuu äkillisesti. Migreenin ennakko-oireet ovat monille tuttuja: haukottelua, mielialan vaihtelua, makeanhimoa, jäykkyyttä niskassa tai tunne, että ajatukset eivät etene yhtä sujuvasti kuin tavallisesti.

Kun migreenikohtaus alkaa, keho antaa useita merkkejä. Valo tuntuu kirkkaammalta, äänet kovemmilta ja hajut voimakkaammilta. Osa kokee pahoinvointia tai oksentelua, ja toisilla ilmenee migreenin oireita silmissä, kuten välkkyviä valoja, sahalaitakuvioita tai sumentumista. Nämä oireet voivat olla erityisen voimakkaita aurallisessa migreenissä, jossa hermoston toiminta muuttuu hetkellisen aura-ilmiön myötä. Aura voi kestää muutaman minuutin tai lähes tunnin, ja oireena voi olla myös puutumista, puhevaikeuksia tai kehon toispuoleisuuden tunnetta.

Mielenkiintoista on, että aurallinen migreeni ei aina johda kipuun. Joillakin esiintyy aurallinen migreeni ilman päänsärkyä, jolloin aivojen hermoradat reagoivat, mutta kipusignaali ei käynnisty. Tämä tila voi olla sekava kokemus ja saa helposti huolestumaan, mutta useimmiten se on vaaraton — etenkin silloin, kun se tapahtuu toistuvasti samalla tavalla.

Migreenikohtauksen kesto vaihtelee suuresti. Lyhyt ja lievä episodi voi kestää vain muutaman tunnin, mutta monilla kohtaus pitkittyy ja jatkuu 12–72 tuntia. Pitkittynyt migreeni voi jatkua jopa yli kaksi vuorokautta ja johtaa uupumukseen, päänsärkyherkkyyteen ja keskittymisvaikeuksiin. Jos kohtauksia ilmenee yli 15 päivänä kuukaudessa, puhumme kroonisesta migreenistä, jossa hermosto herkistyy jatkuvalle kuormitukselle.

Migreeni vaikuttaa usein myös tunnetasolla. Kun kohtaus alkaa, monet kuvaavat tarvetta vetäytyä pimeään huoneeseen ja olla täysin paikallaan — aivan kuin keho yrittäisi minimoida kaiken ylimääräisen ärsykkeen. Joillekin kohtaus tuo mukanaan pelkoa, sillä migreeni voi jäljitellä vakavampia neurologisia oireita. Näköjen katoaminen hetkellisesti yhdestä silmästä voi olla merkki retinaalisesta migreenistä, kun taas kehon toispuoleinen heikkous voi viitata hemiplegiseen migreeniin, joka on harvinainen mutta voimakas migreenimuoto.

Migreeni ei näy ulospäin samalla tavalla kuin moni muu sairaus. Se on sisäinen myrsky, jonka aivot käyvät läpi ja joka näkyy vain potilaan kokemuksessa. Siksi oikean diagnoosin ja tehokkaan hoidon merkitys korostuu — ei pelkästään kivun hallitsemiseksi, vaan myös elämänlaadun parantamiseksi.

Kiitos, että olit mukana tämän päivän jaksossa. Olen lääkäri Anna Koskinen, ja toivon, että tämä jakso auttoi ymmärtämään migreenin eri puolia — sen neurologista taustaa, oireiden kirjoa ja sitä, miten monella tavalla migreeni voi muuttaa arjen rytmiä. Kuullaan taas seuraavassa jaksossa, jossa jatkamme uuden terveysaiheen parissa.